perjantai 29. marraskuuta 2013

Villa Hukan lamellit korkeissa ikkunoissa

Lamellit ja sälekaihtimet ovat nyt paikoillaan. Värit ovat mielestäni meille juuri sopivan neutraalit, vaalean harmaat lamellit ja mattahopean väriset sälekaihtimet. Lamellit toimivat paikoillaan juuri toivotulla tavalla, eli ne voi kääntää sillä tavalla sivuttain ettei kävelytieltä näe sisään, mutta valo kuitenkin pääsee kajastamaan verhon raoista.

Vaalean harmaat lamellit Hukan parvelta kuvattuna.

Asennus sujui nopeasti alle päivässä, joskin yksi lamelli joudutaan myöhemmin vaihtamaan värivirheen (läikkiä) vuoksi ja asentaja lupasi samalla vaihtaa yhden sälekaihtimen mekanismin, koska se on hieman jäykkä ja "vinkuu". Bonuksena saimme myös muutaman leveään korkeaan ikkunaan tarkoitetun varalamellin, kun toimituksessa oli vahingossa mukana muutama ylimääräinen juuri sopivasti mittaan leikattuna.

Panoramaikkunan "vinkuverho", sälekaihdin äänitehosteella.

Kuvissa olen säätänyt korkeassa ja leveässä ikkunassa toisen lamellin toiseen suuntaan ja toisen toiseen, jotta verhot erottuisivat toisistaan ja ehkä väristäkin voisi saada paremmin käsityksen (eipä taida paljon auttaa). Mitään helppoja kuvattavia nämä verhot eivät missään nimessä ole taustavalon ja koon takia!


Suurin osa sälekaihtimista tuli meillä pinta-asennuksena, sillä iso osa Hukan ikkunoista on niin sanottuja kiinteitä, eli niitä ei saa avattua. Muutamaan ikkunaan (muun muassa kylpyhuoneessa) sälekaihdin päästiin asentamaan ikkunan väliin.

Jäin vielä miettimään tuossa Panoramaikkuna-kuvassakin näkyvää rakoa sälekaihtimen yläreunassa. Onko se tyypillistä, ja kiinnitänkö siihen huomiota vain nyt, kun panoramaikkunan yläreuna sattuu juuri silmien korkeudelle? Pikaisen tarkistuksen perusteella täytyy todeta, että myös väliaikaisessa kodissamme on sälekaihtimien yläreunoissa valon mentävät raot. Toisissa hieman isommat, toisissa pienemmät.

-J-

torstai 28. marraskuuta 2013

Villa Hukan parven kaapisto

A kokosi muutama viikko sitten Villa Hukan parvelle säilytyskalusteen. Olisi varmaan syytä vihdoin esitelläkin tämä saunarakennuksen lähes ainoa kiinteä säilytyskaluste (vessassa on muutama täyskorkea komero tämän lisäksi, keittiössä pieni pätkä keittiökalustetta).

Kaapisto, yläpeitelista puuttuu vielä ja pätkä kiskoa.


Päädyimme lopulta tilaamaan kokonaisuuden Domukselta. Pakettiin kuului 40 cm syvät runkohyllyt ja valkoiset liukuovet liukuovimekanismeineen. A joutui itse sahaamaan jokaiseen hyllyyn aukot kaapin sisällä kulkevia läpivientiputkia varten. Liukuovi asennettiin noin 10 cm runkoa ulommaksi, joten hyllyille voi latoa hieman isompiakin tavaroita. Tavoitteena on saada kaappiin mahtumaan ainakin osa lauta- ja seurapeleistämme, ehkä lisäksi vähän varaliinavaatteita ja pyyhkeitä.

Kaapin runko, eli tältä näytti ennen ovien asennusta.


A tilasi mukaan myös rungon päälle asennettavat päällyslevyt, mutta koska runkojen yläpinnat ovat loppujen lopuksi melko siistit, säästämme levyt ehkä johonkin muuhun tarkoitukseen. Kaikkiaan kalustetta on noin kuusi metriä, eli koko parven pitkän seinän pituudelta.

Liukuovikiskot peittävät peitelevyt A joutuu askartelemaan itse. Tarkoitukseen alunperin A:n ajattelema peitelista oli liian rimpulaa, joten A joutui hankkimaan vähän vahvempaa tavaraa. Samoin toinen pätkä liukuovikiskoa oli liian lyhyt, A reklamoi asiasta Domukselle ja sai sujuvasti oikean mittaisen tilalle. Kuvissa näkyy tilanne ennen peitelistaa ja tarvittavaa kiskon lisäpätkää. Muuten asennushomma meni aika hyvin putkeen ja vei A:n aikaa noin yhden ylipitkän työpäivän verran.

Kiskot riittivät alunperin vain tähän asti.


Muuta kummallista tässä hyvin perusliukuovikaapistossa ei ole kuin se, että liukuovikisko asennetaan vinoon kattoon. Siihen on kuitenkin kaikilla liukuovivalmistajilla ratkaisu, joten vinoa kattoa ei kannata pitää esteenä liukuovikaapiston hankkimiselle. Myös liukuoven korkeus on melko vapaasti valittavissa, omien parven kaapinoviemme korkeus on noin metri.

-J-

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kaivurin huono karma

Lupasin jo viime vuonna kertoa tontillamme käyneitä kaivureita kohdanneesta huonosta onnesta. Jotenkin tilanteesta oli vaikea edes kirjoittaa, emmekä halunneet antaa huonoa kuvaa maatyöyrittäjästä, joka meille työn tekee. Kyse kun on ollut ennen kaikkea huonosta onnesta. Kun nyt kaivuri taas palasi työmaallemme - ja hajosi jälleen, emme voi muuta kuin julkaista koko kertomuksen. Sen verran surkuhupaisalta tämä jo tässä vaiheessa alkaa tuntua.

Tässä siis vihdoin lyhennetty versio tarinasta "Kaivurin huono karma":

Meidän maaurakoitsijallamme on ollut todella huonoa tuuria. Vai potkiikohan luontoäiti työmaallamme vastaan, kun maita on jouduttu mylläämään niin paljon ja jo neljä pihahonkaakin on kaatunut suunniteltujen lisäksi? Tulee myös mieleen klassinen animaatio Tikusta ja Takusta sekä Aku Ankasta, joka haluaa rakentaa ison moottoritien Tikun ja Takun kotipuun yli. Siinä Tiku ja Taku taistelevat lohikäärmeenkin luonteenpiirteitä saavaa kaivuria vastaan. Lopulta kaivuri hajoaa ihan palasiksi.


Yksi työmaalla vierailleista kaivureista marraskuussa 2012.


Tähän alkuun täytyy sanoa, että olemme olleet maaurakointiyritykseemme tyytyväisiä. Kaivurit ovat tulleet paikalle sovittuina päivinä ja tehneet työnsä ammattitaidolla. Pääsivätpä jopa kaksi isompaa lastamme kerran kokeilemaankin miltä tuntuu olla ison koneen ohjaimissa. Nyt on vain työmaatamme kohdannut harvinaisen huono tuuri maatäyttötöihin liittyen, vai liekö maaurakoitsijan kalusto jo nähnyt parhaat päivänsä? Hyvin on yritys kuitenkin hoitanut hommansa ongelmista huolimatta ja aikatauluissakin on juuri ja juuri pysytty ottaen huomioon, että aikataulumme ovat olleet melko venyvät.

Kaikki alkoi jo viime vuonna siitä, kun maaurakoitsija ei jostain syystä saanut työmaallemme oikean kokoista kaivuria, vaan työt aloitettiin liian pienellä. Vajaa päivän töiden jälkeen kaivurista loppui polttoaine. Polttoainetäydennystä saatiin seuraavana aamuna, mutta kaivuri tankattiin vahingossa kesädieselillä, minkä seurauksena se ei enää seuraavana aamuna käynnistynyt. Käynnistysyrityksiin meni päivä, kun konetta yritettiin lämmittää kosanista lähtien kaikilla lämmönlähteillä. Lopulta paikalle pyydettiin uusi isompi kaivuri, jonka piti saapua seuraavana päivänä. Yllättäen seuraavana aamuna tämä pienempi kaivuri käynnistyikin, jolloin iso peruttiin.

Vajaan päivän työn jälkeen kaivurin puomi katkesi. Onneksi kaivuri saatiin nopeasti pajalle hitsattavaksi. Tässä vaiheessa saimme sitten tontille isomman kaivurin, mutta harmittavasti pieni oli jo tässä vaiheessa saanut lähes kaikki sellaiset täytöt tehtyä, missä iso kaivuri olisi ollut parempi, ja nyt iso kaivuri joutui tekemään paremmin pikkukaivurille sopivia töitä, minkä seurauksena meillä meni hukkaan muun muassa noin kuormallisen verran kivimurskaa, kun se jäi kaivurin telojen alle ja sekoittui maamassoihin. Myös yksi salaojakaivo kaatui ja jouduttiin kaivamaan uudelleen esiin ja suoristamaan. Salaojat toimivat kuitenkin testeissä oikein hyvin suoristuksen jälkeen.

Jälleen vajaan työpäivän jälkeen kaivurin hydrauliikkaletkut katkesivat! Tässä vaiheessa maatäyttötyöt olivat jo useamman päivän myöhässä. Lopulta vielä muutaman vastaavan kommelluksen jälkeen työt saatiin tehtyä. Oli sähkö- ja hydrauliikkavikaa, käynnistysvaikeuksia ja kosteutta väärissä paikoissa, lähes joka päivä enemmän tai vähemmän jotain ongelmia. Yhdellä kerralla kaivurin kauha putosi kesken kaivuutyön, mutta onneksi ketään ei jäänyt alle. Tässä yhteydessä hydrauliikkaletkut menivät taas poikki.

Myöskään maan tasoitustöiden kanssa ei selvitty ilman hajoamisia. Tontilla taisi käydä ainakin kaksi kaivuria liikoja maita ja viimeistä maakasaa poistamassa. Onneksi työt valmistuivat juuri sopivasti ennen talven ensimmäisiä isoja pyryjä viime talvena. Yksi hajonnut pikkukaivuri taisi kuitenkin seisoa tonttimme vierellä ilmeisesti talviunilla lähes koko viime talven.

Muutama viikko sitten kaivuri palasi jälleen työmaallemme etupihan muokkaustöihin ja kaivamaan perustuksia autokatokselle, sisäänkäynnille ja terassille. Kaivuri pääsi pihaan asti ja hajosi välittömästi siihen paikkaan! Jouduimme lähettämään takaisin ensimmäisen sille päivälle tilatun hiekkakuorman. Kauhan ohjauksessa oli jokin sähkövika, jonka seurauksena kauhalla ei pystynyt tekemään jotain tiettyä sivuttaisliikettä.

Kaivuri etupihalla marraskuussa 2013.
Seuraavana päivänä työt jatkuivat korjatun koneen voimin. Nyt kuljettaja katkaisi vahingossa kauhan hydrauliikkapiuhan ja taas työt seisoivat. Työt jatkuivat myöhemmin ja onneksi piha saatiin lopulta tasattua oikeisiin korkoihin ilman enempiä kommelluksia.

Vielä olisi kaivurille töitä puutarhan puolella, saa nähdä kuinka niissä hommissa aikanaan käy.A harkitsee jo lapiohommiin ryhtymistä isommalla porukalla...

Kaivurit ja meidän pihamme eivät ilmiselvästi tule toimeen keskenään!

-J-


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Lamellit Villa Hukkaan

Valitsimme viime viikolla Villa Hukkaan lamelliverhot ja sälekaihtimet. Isoihin ikkunoihin päätimme ottaa lamellit, sillä ne saa kätevästi käännettyä vinottain niin, että saamme sisälle valoa, mutta emme näy ulkoilutielle asti. Jonkinlaiset verhot ovat rakennuksessa tärkeät, sillä liikumme siellä luultavasti melko usein kohtuullisen vähäpukeisinakin joko ennen tai jälkeen saunan.

Pienempiin ikkunoihin tulee perinteiset mattahopean väriset sälekaihtimet, joiden väri sopii yhteen valitsemiemme lamelliverhojen kanssa. Tässä kuva valinnoistamme.

Valitsemamme lamelli- ja sälekaihdinväri.

Saunan ikkunaan ei valitettavasti saa sälekaihdinta, sillä tila on liian kostea, ja koska ikkuna on kiinteä, sälekaihdinta ei edes saisi ikkunan väliin hieman kuivempaan tilaan. Olen kuitenkin jo suunnitellut hieman kotoisempaa ratkaisua saunan ikkunan suojaksi.

Ajattelin, että ikkunasyvennykseen voisi olla kiva virittää ihan perinteinen kosteutta kestävä vaijeri verhotangoksi, johon sitten voisi ripustaa jonkun kauniin pellavakankaan verhoksi. Se sopisi varmasti hyvin löylyhuoneen savusaunamaiseen tunnelmaan ja pehmentäisi muuten aika "kovaa" ja modernia kylpyosastoa kivasti.

Värimalleja verhoista.

Verhot asennetaan näillä näkymin paikoilleen ensi viikon puolivälin tienoilla. Tilasin jo alkuviikolle Villa Hukkaan loppusiivouksen, eli kaikkien pintojen pyyhkimisen, ikkunoiden pesun, jne. Sen jälkeen on kiva alkaa sisustaa tilaa.

Saa nähdä, saako A itse saunankin siivoukseen mennessä valmiiksi. Löylyhuoneessa on viime päivinä aherrettu alalauteiden parissa, lisäksi puuttuvat vielä saunaseinän lasit ja lasioven asennus. Oven kiinnikkeitä varten täytyy hankkia erityisen kovat poranterät, sillä heikommalla terällä ei paksuun kivipuristelaattaan saa edes naarmua, kokeiltu on jo!

-J-

maanantai 18. marraskuuta 2013

Autokatoksen ja sisääntulon työt käynnissä


Varaston perustukset.

Nyt peukut pystyyn, että säät jatkuvat suotuisina, kunnes saamme autokatoksen ja sisääntulon valmiiksi! Viime viikolla autokatoksen ja sen taakse tulevien varastoiden seinistä oli muurattuna noin puolet. Tässä kuvia töiden etenemisestä.

Sisääntulo työstössä.

Muuraus on aika kovistakin sääolosuhteista huolimatta edennyt ihan mukavasti. Välillä on taisteltu jopa syysmyrskyjen kanssa ja kastuttu läpimäriksi, mutta työt ovat silti edenneet.

Sähköjä ja televisiota varten on vedetty putkia tekniseen tilaan.
Maalämpöporari kävi tänään poraamassa meille maalämpökaivon heti autokatoksen eteen ja itse konekin on tilattu saapuvaksi noin yhden viikon kuluessa. Kaivoimme poraajaa varten jo valmiiksi autokatoksen perustuksien rinnalle uran lämpöputkia varten.

Kaivuri kävi aiemmin työmaalla tekemässä maatöitä. Kuten meillä koko projektissa on ollut tapana, tälläkään kaivurin vierailulla ei selvitty ilman koneen hajoamisia. Kerron niistä lisää toisessa jutussa, mikäli saan aikaiseksi. Hajoamiset alkavat jo olla saaneet surkuhupaisan mittakaavan.

Tasoitettu etupiha.
Sisääntulon liuska, tämän on tarkoitus olla katettu kulkutie.
-J-




torstai 14. marraskuuta 2013

11 asian haaste

Heti perään toinen haaste: Saimme Villa Lehtoselta jännän 11 asian haasteen. Tarkoituksena on ensin kertoa vapaasti 11 asiaa itsestään ja sen jälkeen vastata haastajan 11 kysymykseen. Lisäksi tavoitteena on haastaa 11 muuta bloggaajaa mukaan haasteeseen.

Metsästä voi löytyä jänniä juttuja.


Tästä siis lähtee. Kuvituksena käytän kuvia, jotka otin isänpäivänä kävelyretkellä pienimmän kanssa. A oli keskimmäisen kanssa yhteisissä isänpäiväharkoissa ja vanhin vietti aikaa ystävän luona. Kävin tutustumassa tulevan asuinalueemme ulkoilutieverkostoon ja täytyy sanoa, että maisemat olivat huikaisevia! Kotikylämme lähellä sijaitsee ainakin neljä-viisi pienempää järveä aivan kävelyetäisyydellä ja isänpäivän reissulla kiersin kotijärveä lähimmän naapurijärven. Pienin nukahti rattaisiin jo alkumetreillä, joten hän ei valitettavasti tällä kertaa päässyt nauttimaan maisemista.


Tässä ollaan jo unten mailla.

Tässä siis 11 asiaa minusta ja perheestäni:

1. Olen ihan tumpelo kaikkien työkalujen ja rakentamisen kanssa. Minua jännittää ampua jopa niittipyssyllä. Ilman A:ta talomme rakentamisesta ei tulisi mitään.

2. Tämä talo on ensimmäinen kerta, kun yritämme ihan oikeasti vähän sisustaakin. Edelliseen kotiimme siirsimme vain huonekalut opiskelija-asunnostamme ja sen jälkeen loppusisustus syntyi hitaan evoluution lailla hankkimalla sitä mitä kulloinkiin tarvittiin.

3. Rakastan suklaata ja syön sitä lähes joka päivä. Lempisuklaitani ovat tällä hetkellä Fazerina ja Pirkan kaakaorouheinen tumma Reilun kaupan luomusuklaa.

4. Joulu aiheuttaa minulle vähän stressiä. Lähinnä se, kenen luona aaton vietämme, vai tuleeko meille vieraita. Tämä on suvuissamme aina vähän vaikea kysymys, kun meidän lapsemme ovat lähisuvun ainoat tällä hetkellä.

5. Harrastan kaikenlaisen kirjoittamisen lisäksi öljyvärimaalausta. En ole lahjakas, mutta nautin suunnattomasti siitä tunteesta, minkä maalaaminen minulle saa aikaan. Keskityn yleensä niin tiiviisti käsillä olevaan työhön, että unohdan ulkopuolisen maailman kokonaan. Sen jälkeen on rentoutunut ja jotenkin kevyt olo. Käyn maalaamassa kodin ulkopuolella opetusryhmässä kerran viikossa, sillä kotona siitä ei tulisi lasten takia yhtään mitään.

Aika nousu, alla kotijärvi.
Hurja jyrkänne, ihan pystysuora.









6. Meidän perheen lempileivonnaisia lienevät korvapuustit, mokkapalat ja kardemummapannukakku. Korvapuusteja tehtiin viimeksi isänpäiväksi ja esikoinen paistoi edellisellä viikolla itse pannukakkua. Mokkapaloja ostetaan kotiin aina kaikista vanhempainilloista ja myyjäisistä.

7. Laitan aika maukasta ruokaa ja ruoanlaitto myös kiinnostaa minua. Kuvailisin itseäni kuitenkin enemmän arkiruoan laittajaksi, sillä en osaa tehdä juhlaruokia tai hienoja esillepanoja, enkä varmaan edes käyttää mitään yltiöhienoja raaka-aineita. Normaaliruokakaupan uutuuksia ja erikoisuuksia kokeilen kuitenkin mielelläni. Viimeisimpiä kokeiluja tein paksoilla, jonka huomasin yllättävän monipuoliseksi. Sitä ennen meillä maisteltiin terveelliseksi kutsuttua lehtikaalia.

8. Viimeisin uusi taito, jonka opettelin, oli virkkaaminen. Olen virkannut viimeksi ala-asteella sellaisia hikisissä käsissä nuhjaantuneita reunapitsejä pyyhkeen reunaan ja taito oli minulta kokonaan unohtunut. Viime vuonna päätin, että nyt on pakko opetella tekemään ainakin isoäidin neliö. Niinpä virkkasin ohuesta langasta yli 120 pientä neliötä, jotka odottavat nyt prässäystä ja yhdistämistä liivimekoksi. Saa nähdä koska saan mekon valmiiksi!

9. Olemme molemmat A:n kanssa vasenkätisiä, tai A on osittain molempikätinen. Lapset ovat kaikki oikeakätisiä, keskimmäinen ehkä pieneltä osin myös vasenkätinen.

10. Olemme A:n kanssa hyvin säästeliäitä sekä hyvässä että pahassa.

11. Meillä on rakentamisen aikana unohtunut telkkarin katselu lähes kokonaan. Lapset katsovat Pikku Kakkosta ja siihen se melkeinpä jää. Meillä ei ole edes muuton jälkeen jostain syystä näkynyt Nelonen ja sen sisarkanavat ollenkaan, emmekä ole viitsineet edes lähteä selvittämään, saisiko vian jotenkin korjattua. Silloin tällöin katselemme jotain netin kautta, mutta aika vähän sitäkään.

Kotijärvi järven päästä katsottuna, ihana laskeva aurinko.


Tulipas kirjoitettua ylle aika satunnaisia pilkahduksia meidän elämästämme ja aivan satunnaisessa järjestyksessä. Kirjoitin vain asioista, jotka ensin tulivat mieleeni, aika hauskaa oikeastaan! Tästä eteenpäin vastaan Villa Lehtosen 11 kysymykseen:

1. Lempi vuodenaikasi ja miksi?
- Lempivuodenaikani on kevät, luultavasti koska olen syntynyt silloin. Mielestäni kevät on myös täynnä odotusta ja iloa lähenevästä kesästä. Ihanin hetki keväästä on se päivä, kun puiden lehdet puhkeavat hiirenkorvilta ja kuulen ensi kertaa tuulen rapinan niissä. 


2. Mistä ammennat energiaa arkeen?
- Uskon positiiviseen ajatteluun. Aina en siihen toki pysty, mutta ajatus siitä, että mennyttä on turha murehtia, sillä sille ei enää voi mitään ja tulevaisuutta on turha murehtia, sillä se ei vielä ole täällä, auttaa.


3. Paras hankintasi viimeisen vuoden aikana?
- Kolme Sectoa tulevan ruokapöydän päälle.


4. Turhin hankintasi viimeisen vuoden aikana?
- Ei uskalla paljastaa, kun A lukee kuitenkin myös tämän tekstin. ;-)


5. Räntäsade vai kipakka pakkanen?
- Tällä hetkellä mieluummin räntäsade, sillä meillä on juuri autokatoksen ja varaston perustusten teko menossa ja kipakka pakkanen ainakin yhdistettynä lumisateeseen keskeyttäisi tämän projektin aika varmasti.

Jännä pikkumökki keskellä metsää, kuin Hannussa ja Kertussa.


6. Mitä haluaisit istuttaa pihallesi/parvekkeellesi?
- Minä haluaisin hurjan määrän kukkapenkkejä ja väriä, A selkeitä linjoja ja esim. hyötykasveja ja havuja. Luultavasti päädymme johonkin välimaastoon. Lempikukkani on lilja.  


7. Elokuva jota suosittelisit pimeisiin syysiltoihin?
- Ehdottomasti "Elämä on ihanaa".


8. Seuraava haaveiltu matkustuskohde?
- Jonnekin hyvin kauas, esimerkiksi Uuteen Seelantiin. En kyllä tiedä tuleeko sinne ikinä lähdettyä, mutta maisemat ovat siellä varmasti upeita! Ehkä sitten joskus eläkkeellä, kun lapsetkin ovat jo aikuisia?


9. Mihin reklamoit viimeksi ja miksi?
- Kuljetuksessa hajonneet ilmanvaihtokanavan äänenvaimentimet piti vaihtaa ehjiin Onnisella. A hoiti asian ja homma meni ihan (ilmastointi-)putkeen. Muutenkin meillä on ollut lähinnä vain positiivisia kokemuksia kyseisestä yrityksestä.


10. Mihin annoit positiivista palautetta viimeksi ja miksi?
- Keskimmäisen urheiluvalmentaja sai minulta kiitosviestin, koska hän on auttanut paljon lapsen kuntoutumisessa pienestä vammastaan.


11. Lempipaikka kotona?
- Nykyisessä väliaikaisessa kodissamme se on terassin tuoli, josta näkee kauas pihan ja peltojen yli. Siinä oli ihana nauttia aamukahvit, kun vielä tarkeni. Nyt alkaa jo olla kylmä, mutta istahdan tuoliin silti vieläkin aina silloin tällöin pieneksi hetkeksi.

Naapurijärvi, jonka kiersin, vesi on aika korkealla.

Ja sitten omat kysymykseni seuraaville haasteeseen tarttujille:
1. Mikä on parasta kodissasi/ tulevassa kodissasi?
2. Mitä muuttaisit kodissasi/ tulevassa kodissasi, jos voisit?
3. Mikä on vaikein paikka kodissasi sisustaa?
4. Mitä ostopäätöstä pohdit pisimpään taloasi rakentaessa/sisustaessa?
5. Mikä on hienoin asia, jonka olet koskaan tehnyt itse?
6. Mikä asia saa sinut hyvälle tuulelle?
7. Mikä asia stressaa sinua tällä hetkellä eniten?
8. Millä keinoin selviät stressistä?
9. Anna joku vinkki liittyen talonrakentamiseen tai sisustamiseen?
10. Minkä asian tekisit toisin, jos voisit?
11. Onko sinulla joku muistoesine lapsuuden kodistasi, millainen se on?



   
Yllä erikoisia puita, joita kävelyllä ihailin.


Tässä kohtaa minun pitäisi listata 11 blogia, joille lähetän haasteen eteenpäin. Heittäydyn kuitenkin laiskaksi ja kohdistan haasteen kaikille halukkaille, jotka ovat jaksaneet lukea tämän tekstin tänne loppuun asti. Olisi toki hauskaa lukea vastauksia asettamiini kysymyksiin ainakin joistain blogeista, joita itse seuraan (niitä näkyy oikealla palkissa). Tai joistain uusista blogeista, joista voisin innostua. Rohkeasti siis mukaan!

-J-


lauantai 9. marraskuuta 2013

Hemmotteluhaaste: Arjen pieniä ylellisyyksiä

Bongasin Talo Maunulaan -blogista Lambin hemmotteluhaasteen. Kun haaste on kerrankin kaikille avoin, esittelen mielelläni täällä blogissa omasta mielestäni ne seikat, jotka tuovat hieman ylellisyyttä arkeemme. Ja koska blogissamme on kyse talonrakentamisesta, haluan nostaa esiin asioita, joista nautin tulevassa kodissamme eniten.

1. Isot ikkunat, joista voi katsella järvimaisemaa ja metsää

Olen aina kasvanut lähellä metsää. Veden kimmellyksen katselu ja tuulen suhina puissa ovat ehkä kaikkein rentouttavimpia asioita, joita voin kuvitella. Lisäksi nautin, kun kodissa riittää valoa. Siksi isot ikkunat ovat minulle tärkeitä.


Isot ikkunat pihan ja järven suuntaan.


2. Erillinen saunarakennus ja puulämmitteinen sauna

Meillä ei ole kesämökkiä, emmekä ole sitä erityisesti koskaan kaivanneet. Sen sijaan meidän perheellemme tuntui hyvältä ratkaisulta rakentaa pihapiiriin erillinen saunarakennus. Monet sukulaisistamme asuvat hieman kauempana ja saunarakennuksesta on hyötyä myös vierastupana.

Saunan lämmityksestä voi erillisen piharakennuksen avulla tehdä erityisen elämyksen myös omalle perheelle. Vähän kuin menisi piipahtamaan mökillä. Uskon ettei mökkitunnelmaan välttämättä tarvita pidempää siirtymistä, vaan sen voi saada omassa pihapiirissäkin. Käytäntö näyttää kuinka käy.

Ihanimpia puolia Villa Hukassa ovat ruokailutilan panoramaikkunasta aukeava koivumetsä ja ranta, kunnan ylläpitämä hiihtolatu suoraan mökin takana ja takasta sekä kiukaasta tulevat savun tuoksut.


Järvimaisemaa Villa Hukasta, talvella tuosta menee latu.


3. Kellari ja säilytystilat

Kellari tuli meille aika äkkipäätöksellä maaperätutkimuksen perusteella. Yhtäkkiä taloon ilmestyi sata neliötä lisää tilaa. Se on paljon! Olen hyvin tyytyväinen, sillä alkuperäisissä suunnitelmissa olimme tinkineet muun muassa kodinhoitohuoneesta. Nyt saan kunnon tilat pyykkirumballe ja esimerkiksi talvivaatteiden säilytykselle. Lapsetkin saavat paljon lisää touhuamistilaa. 

Toivottavasti kaikki tämä säilytystila auttaa pitämään tavarat paremmin paikoillaan. Kolmen lapsen kanssa haasteita varmasti riittää myös jatkossa.

Ylellisyyttä voivat siis mielestäni olla hyvin arkisetkin asiat. Säilytystilan arvokkuuden olen huomannut varsinkin nyt asuessamme väliaikaisesti hieman pienemmässä talossa.


Kellarin leikkitilaa, perällä oviaukko kodinhoitohuoneeseen.

Alkuperäisestä blogihaasteesta ja haasteen ohjeet voit lukea vaikka Plateful of love -blogista. 
Toivottavasti ehdimme vielä mukaan kylpylälahjakortin arvontaan!




-J-

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Julkisivumuuraus valmis

Tulipas talosta hieno heti kun saimme muurausta varten pystytetyt telineet kuorittua ympäriltä pois! Katsokaa millainen ero! Muuraustelineiden purkamiseen meni kahdelta mieheltä noin yksi päivä. Talossa vaalealta näyttävät kohdat rapataan myöhemmin lähes nykyisen värisiksi. Päädyimme lopulta kevennyksissä arkkitehdin ehdottamaan vaaleaan sävyyn. Tiiliä ja laastia jäi jonkin verran yli, ajattelimme muurata niistä myöhemmin muurin sisäänkäyntiin. Alunperin sisäänkäynnin muuri oli tarkoitettu rapatuksi, mutta käytämme nyt ylijäämätiilet siihen.


Pihan puoli.
Kadulta.



Kadulta toisesta suunnasta.

Julkisivutiilenä käytimme hieman tavallista matalampaa Wienerberger Lappilan punainen sileä MRT 60 -tiiltä. Kaavamääräyksen mukaisesti talomme on kokonaan punainen seiniä, saumoja ja kattoa myöten. Räystäspuut, rännit ja syöksyt sekä ikkunanpuitteet ovat mustat. Samoin sivuttain talon eteen tuleva kahden auton autokatos on musta. Näin ilme on yhtenäinen pihan puolella sijaitsevan saunarakennus Villa Hukan kanssa.

A on viime päivinä piirrellyt ja laskeskellut vihdoin autokatoksen rakennesuunnitelmia. Niin sanotusti viime tingassa, sillä kaivuri tulee tontille ensi maanantaina kaivelemaan sille ja osalle sisääntulon terassien perustuksia.


Pihan puoli ilman telineitä.



Verratkaapa muuten tuota yllä olevaa kuvaa oikealla olevaan profiilikuvaamme. Talo alkaa jo ulkoa näyttää varsin valmiilta, vai mitä! Aika hienoa!

Reiät muurauksessa johtuvat seiniin tulevista kannatuspuista terassin ja sisäänkäynnin katoksille. Katoksen tukipuiden palkkikengät kiinnitetään kantavaan runkoseinään ja siksi tiilijulkisivuun jätettiin niitä varten aukot. Kun kattopuut saadaan paikoilleen, muuraus viimeistellään niiden osalta. Aikataulullisesti tavoitteena on tehdä sisääntulon ja autokatoksen katokset tänä vuonna, mikäli säät sallivat, mutta pohjoisen terassin katos saa odottaa ensi kesään. Tarkoituksena on tehdä se valmiiksi muiden pihatöiden yhteydessä.


Sisääntulo näyttää vielä orvolta ilman autokatosta.

Autokatoksen perustuksia aletaan kaivaa maanantaina.

A:n piti viedä roskat pois perjantaina, mutta oli kuumeessa.
 -J-



Ikuisuusprojekti sauna

Ikuisuusprojektilta tosiaan tuntuu, kun noihin lopputöihin tuntuu menevän kaikkein eniten aikaa. Nyt saunatuvan valmistumiselle on kuitenkin saatu jo määräaika. A on luvannut järjestää kaveriporukassaan perinteiset pikkujoulut Villa Hukassa. Joulukuun alkupuolella paikan on siis oltava saunomiskunnossa. Kiire tulee!

A on rakennellut aina vapaa-ajallaan saunan lauteita, nyt ovat jo ylälauteet paikoillaan. Ne ovat lupauksen mukaisesti elementtejä, jotka voi tarvittaessa nostaa siivouksen ajaksi pois paikoiltaan. Se on sitten toinen asia, kuinka usein saunassa siivotaan...

Kuvissa näkyvät valkoiset muovipalat ovat muuten laatoituksessa käytettäviä muoviristikoita, joilla laattavälit saadaan tasaisiksi. A käytti viiden millin ristikoita apuna saadakseen laudepuiden raot tasapaksuiksi.

Ylälauteita, alla vesivaraaja.
A sovittaa etulautaa paikoilleen.









Kylpyhuoneen keskiviemärin kansiritilätkin on vihdoin ruuvailtu kaikki kasaan. Pienet säätöjalat kuitenkin vielä puuttuvat. Niitä tarvitaan, sillä viemärissä on kallistuksia, joiden seurauksena kannet olisivat ilman säätöjalkoja vinossa. Näidenkin näpertelyssä on mennyt jo monta työtuntia. Voidaan miettiä, onko tällainen kannattavaa, mutta toisaalta kaiken arvoa ei voida mitata rahassa. Mielestäni kylpyhuoneesta on joka tapauksessa tulossa upea!

Viemärin kansiritilöitä.
 -J-


torstai 31. lokakuuta 2013

Haaste: Työpopot

Saimme tässä muutama päivä sitten ensimmäisen blogihaasteemme ja tartumme siihen nyt innoissamme. Projekteista isoimman Jonna lähetti meille haasteen kuvata raksakenkämme. Meillä raksalla viihtyy lähinnä A, joten kävin työmaalla kuvaamassa hänen silloiset varusteensa. Kaikkiaan hänellä on kolmet turvakengät, yhdet talviversiot ja kahdet hieman kevyemmät. Aika kulahtaneitahaan nuo jo ovat, talvikenkiä lukuunottamatta kengät ovat useamman vuoden vanhoja, mikä todistaa toisaalta sen, että laadukkaat kengät myös kestävät rankoissakin oloissa hyvin.

Vasemmalla turvakengät, oikealla lenkkarit.

A kertoi, että käyttää tällä hetkellä yllä kuvassa näkyviä turvakenkiä aina ulkona. Sisätöissä hän joskus vaihtaa jalkaansa myös vanhat lenkkarinsa, jotka ovat turvakenkiä kevyemmät ja ilmavammat. Läppärin edessä istuessa ei niinkään turvakenkiä tarvitse, vaikkakin työmaalla olisi luultavasti aina hyvä olla turvajalkineet jalassa.

Kuvasin samalla A:n muutkin työvaatteet, kun nyt paikalla kävin. Mielestäni nuo valkoiset maalarin housut näyttävät aika hyviltä A:n päällä... Kypäräkin löytyy, insinöörillä täytyy tietenkin olla valkoinen. Liian harvoin hän sitä kuitenkin omalla työmaallamme käyttää, vaikka syytä ehkä olisi. Kuvassa näkyvä lippis ei paljon suojaa, jos jotain putoaa päähän tai pää mätkähtää johonkin.

A:n työvaatteita.

Pikaisella tarkistuskierroksella totesin ilokseni, että ulkopuolisella rakennusavullammekin olivat turvakenkäasiat aika hyvin hallussa, joskin muista turvavälineistä on jouduttu silloin tällöin huomauttamaan. A kertoi, että oli kerran huomauttanut myös kengistä, kun työmiesten jalkineet olivat näyttäneet niin huonokuntoisilta.

Itse en turvakenkiä omista. Olen miettinyt niiden hankkimista, mutta käyn lopulta lasten takia työmaalla aika harvoin ja lyhyitä aikoja kerralla. Toisaalta vahingot varmaan sattuvat useammin kokemattomalle työmaalla kulkijalle. Omina työmaakenkinäni ovat tähän mennessä palvelleet keltaiset Hai-saappaat. Alla oleva kuva paljastaa miksi ne ovat tällä hetkellä parhaat työmaavierailukenkäni.

Punaista mutaa riittää.

Kun nyt kyseessä oli haaste, laitetaan se kiertämään. Olisi mielenkiintoista nähdä millaisissa kengissä Hirvimäentiellä rakennetaan. Miten on, Jukka ja Marita Rinnetalo Hirvimäentielle -blogissa?

-J-

lauantai 26. lokakuuta 2013

Yleiskatsausta Villa Punahilkasta ja Hukasta


Talvi tulee, viime viikolla satoi jo ensimmäiset märät rätit taivaalta. Ovatkohan nämä viimeiset kuvat ennen lumikuvia? Eivät kai sentään ja toivottavasti, olisi mukavaa, jos muuraus ehdittäisiin saada ajoissa valmiiksi. Tien puoleinen julkisivu valmistunee A:n mukaan jo ensi viiikolla. Paljon ei tältä järvenpuoleiselta seinustaltakaan näköjään enää puutu.

Villa Punahilkka odottaa vielä yläosien muurausta.

Villa Hukka valmistuu myös pikkuhiljaa. A on viime viikonloppuna askarrellut lauteiden asennuksen kanssa ja sunnuntaina oli jo saatu kaikki ylälauteet paikoilleen. Kuvasta näkyy, että terassin tukitolppa kaipaa vielä pinnalleen mustaa päällystettä. Ajattelimme käsitellä sen samalla aineella kuin sokkelinkin. Lisäksi terassin tukipuut kaipaisivat seurakseen hieman jämälevyjä ja -puita pysyvämpää päällystettä, mutta sen ehtii vaikka ensi keväänäkin.

Villa Hukan julkisivussa on vielä paljon pientä rakenneltavaa.

Olemme pohdiskelleet myös Villa Punahilkan kevennysrappausten lopullista värisävyä. Epäilimme hieman arkkitehdin valintaa, joka oli vaalea harmaa. Mietimme olisiko musta sittenkin ollut rauhallisempi valinta. Tien vastapuolella kevennyksiin on käytetty tumman harmaata, ja ihan hyvältä sekin näyttää. Naapurissa taas on tumman pyökin väriset puukevennykset ja ne ovat kivan huomaamattomat. Arkkitehtimme tekikin meille lopulta neljä erilaista versiota julkisivusta valkoisilla, murretun valkoisilla, harmailla ja mustilla kevennyksillä. Pelkäsimme, että vaalea näyttäisi liian perinteiseltä, mutta olemme ehkä lopulta kuitenkin kääntymässä arkkitehdin kanssa samoille linjoille siitä, että murrettu vaalea/valkoinen voisi sittenkin olla paras vaihtoehto, jota myös alkuperäinen vaaleanharmaakin tietyllä tavalla edusti.

-J-

torstai 24. lokakuuta 2013

Ilmanvaihtokanavien äänenvaimentimet rikki



Kolme vaimenninta tuli, kaikki rikki.

Villa Punahilkan IV-asennustyöt jatkuvat. A on saanut käydä välillä parikin kertaa päivässä hakemassa täydennysosia ilmanvaihtokanaviin. Milloin on mikäkin mutka lopussa. Mukavaa kuitenkin, kun homma etenee!

Tilatussa ilmanvaihtokanavien alkusatsissa oli muutama ikävä yllätys. Tilasimme kolme äänenvaimenninta ja kuljetuksessa juuri nuo kolme putkiloa olivat saaneet iskua molemmille puolilleen pahemman kautta. Kaikki lähtivät siis vaihtoon.

Reikäjuustoa teknisen tilan ja varaston välillä.
Seinien lävistykset ovat myös hurjaa katseltavaa, onhan seinät juuri saatu hienoiksi ja tasaisiksi. Osa kellarin katonrajoista muistuttaa enemmän reikäjuustoa kuin väliseinää. Meille tulee myös maanpäällisiin kerroksiin viilennys, joten osa kanavista täytyy eristää. A vaatii eristyksissä työmiehiltä erityistä huolellisuutta ja esimerkiksi saumakohtien tuplatarkistusta. Joskus joillain muilla työmailla eristeistä luovutaan esimerkiksi juuri väliseinien kohdalla, koska ei haluta tehdä niin isoja aukkoja. A on kuitenkin nähnyt ihan tarpeeksi ongelmia viilentävien ilmanvaihtokanavien kanssa, kun huonosti eristetyt putket ovat keränneet kondenssikosteutta putkien ulkopintaan ja kastelleet sitten ympäröiviä rakenteita. Meille ei sitä ongelmaa haluta, joten eristystyöt tehdään kerralla kuntoon. Tämä tietenkin edellyttää isompia kanavien kotelointeja ja hieman enemmän tilaa esimerkiksi teknisessä tilassa, mutta mielestämme se on kuitenkin sen arvoista.

Yllä kuvassa näkyy tilaa sauna-kylpyhuonevarauksestamme kellarissa, joka toistaiseksi palvelee varastona, kunnes ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä väsymme lämmittämään puusaunaa piharakennuksessa joko vanhuuden tai laiskuuden vuoksi. Seinän takana on tekninen tila, mikä näkyy läpivientien määrässä. Kattoon tulee ehkä alaslasku, tai jätämme putket toistaiseksi näkyviin. Joka tapauksessa asia pitää päättää pian, sillä se vaikuttaa esimerkiksi siihen miten kiinnitämme tilan kattovalaisimet. A halusi vielä huomauttaa yläkuvasta, että kuvassa näkyvä hylly näyttää siksi vinolta, että sen rakentaminen oli vielä kesken, koska puutavara loppui.

Alla kuvassa ihan takanurkassa näkyy kodinhoitohuone, jonne viedään niinikään aika paljon IV-kanavia. Yläkerrassa ilmanvaihtokanavat pyritään kuljettamaan mahdollisuuksien mukaan yläpohjassa. Meille tulee koko taloon kaksi pystysuuntaista koteloa putkien pystysuuntaisiin siirtymiin. Toinen koteloista sijaitsee keittiön nurkassa (säästytäänpä yhdeltä kulmakaapin mietinnältä) ja toinen päällekäin sijaitsevien kylpyhuoneiden nurkkaan (kutakuinkin yläkuvassa olevan mutkaputken yläpuolella).

Lisää reikäjuustoa kellarin katon rajassa.
Alla näkyvässä mutkassa eriste on jo osittain asennettu. A piikkasi itse ontelolaatan reikää isommaksi, jotta mutka saatiin menemään aukosta kätevämmin. Olihan työ, aikaa meni tuohon pieneen aukon levitykseen yli tunti, sillä ontelolaatat ovat hyvin kovaa betonia ja sisältävät myös tukirautoja!

Lisäreikää ontelolaattaan lovettiin yli tunti!
-J-