Haaste: Työpopot

Saimme tässä muutama päivä sitten ensimmäisen blogihaasteemme ja tartumme siihen nyt innoissamme. Projekteista isoimman Jonna lähetti meille haasteen kuvata raksakenkämme. Meillä raksalla viihtyy lähinnä A, joten kävin työmaalla kuvaamassa hänen silloiset varusteensa. Kaikkiaan hänellä on kolmet turvakengät, yhdet talviversiot ja kahdet hieman kevyemmät. Aika kulahtaneitahaan nuo jo ovat, talvikenkiä lukuunottamatta kengät ovat useamman vuoden vanhoja, mikä todistaa toisaalta sen, että laadukkaat kengät myös kestävät rankoissakin oloissa hyvin.

Vasemmalla turvakengät, oikealla lenkkarit.

A kertoi, että käyttää tällä hetkellä yllä kuvassa näkyviä turvakenkiä aina ulkona. Sisätöissä hän joskus vaihtaa jalkaansa myös vanhat lenkkarinsa, jotka ovat turvakenkiä kevyemmät ja ilmavammat. Läppärin edessä istuessa ei niinkään turvakenkiä tarvitse, vaikkakin työmaalla olisi luultavasti aina hyvä olla turvajalkineet jalassa.

Kuvasin samalla A:n muutkin työvaatteet, kun nyt paikalla kävin. Mielestäni nuo valkoiset maalarin housut näyttävät aika hyviltä A:n päällä... Kypäräkin löytyy, insinöörillä täytyy tietenkin olla valkoinen. Liian harvoin hän sitä kuitenkin omalla työmaallamme käyttää, vaikka syytä ehkä olisi. Kuvassa näkyvä lippis ei paljon suojaa, jos jotain putoaa päähän tai pää mätkähtää johonkin.

A:n työvaatteita.

Pikaisella tarkistuskierroksella totesin ilokseni, että ulkopuolisella rakennusavullammekin olivat turvakenkäasiat aika hyvin hallussa, joskin muista turvavälineistä on jouduttu silloin tällöin huomauttamaan. A kertoi, että oli kerran huomauttanut myös kengistä, kun työmiesten jalkineet olivat näyttäneet niin huonokuntoisilta.

Itse en turvakenkiä omista. Olen miettinyt niiden hankkimista, mutta käyn lopulta lasten takia työmaalla aika harvoin ja lyhyitä aikoja kerralla. Toisaalta vahingot varmaan sattuvat useammin kokemattomalle työmaalla kulkijalle. Omina työmaakenkinäni ovat tähän mennessä palvelleet keltaiset Hai-saappaat. Alla oleva kuva paljastaa miksi ne ovat tällä hetkellä parhaat työmaavierailukenkäni.

Punaista mutaa riittää.

Kun nyt kyseessä oli haaste, laitetaan se kiertämään. Olisi mielenkiintoista nähdä millaisissa kengissä Hirvimäentiellä rakennetaan. Miten on, Jukka ja Marita Rinnetalo Hirvimäentielle -blogissa?

-J-

Yleiskatsausta Villa Punahilkasta ja Hukasta

Talvi tulee, viime viikolla satoi jo ensimmäiset märät rätit taivaalta. Ovatkohan nämä viimeiset kuvat ennen lumikuvia? Eivät kai sentään ja toivottavasti, olisi mukavaa, jos muuraus ehdittäisiin saada ajoissa valmiiksi. Tien puoleinen julkisivu valmistunee A:n mukaan jo ensi viiikolla. Paljon ei tältä järvenpuoleiselta seinustaltakaan näköjään enää puutu.

Villa Punahilkka odottaa vielä yläosien muurausta.

Villa Hukka valmistuu myös pikkuhiljaa. A on viime viikonloppuna askarrellut lauteiden asennuksen kanssa ja sunnuntaina oli jo saatu kaikki ylälauteet paikoilleen. Kuvasta näkyy, että terassin tukitolppa kaipaa vielä pinnalleen mustaa päällystettä. Ajattelimme käsitellä sen samalla aineella kuin sokkelinkin. Lisäksi terassin tukipuut kaipaisivat seurakseen hieman jämälevyjä ja -puita pysyvämpää päällystettä, mutta sen ehtii vaikka ensi keväänäkin.

Villa Hukan julkisivussa on vielä paljon pientä rakenneltavaa.

Olemme pohdiskelleet myös Villa Punahilkan kevennysrappausten lopullista värisävyä. Epäilimme hieman arkkitehdin valintaa, joka oli vaalea harmaa. Mietimme olisiko musta sittenkin ollut rauhallisempi valinta. Tien vastapuolella kevennyksiin on käytetty tumman harmaata, ja ihan hyvältä sekin näyttää. Naapurissa taas on tumman pyökin väriset puukevennykset ja ne ovat kivan huomaamattomat. Arkkitehtimme tekikin meille lopulta neljä erilaista versiota julkisivusta valkoisilla, murretun valkoisilla, harmailla ja mustilla kevennyksillä. Pelkäsimme, että vaalea näyttäisi liian perinteiseltä, mutta olemme ehkä lopulta kuitenkin kääntymässä arkkitehdin kanssa samoille linjoille siitä, että murrettu vaalea/valkoinen voisi sittenkin olla paras vaihtoehto, jota myös alkuperäinen vaaleanharmaakin tietyllä tavalla edusti.

-J-

Ilmanvaihtokanavien äänenvaimentimet rikki

Kolme vaimenninta tuli, kaikki rikki.

Villa Punahilkan IV-asennustyöt jatkuvat. A on saanut käydä välillä parikin kertaa päivässä hakemassa täydennysosia ilmanvaihtokanaviin. Milloin on mikäkin mutka lopussa. Mukavaa kuitenkin, kun homma etenee!

Tilatussa ilmanvaihtokanavien alkusatsissa oli muutama ikävä yllätys. Tilasimme kolme äänenvaimenninta ja kuljetuksessa juuri nuo kolme putkiloa olivat saaneet iskua molemmille puolilleen pahemman kautta. Kaikki lähtivät siis vaihtoon.

Reikäjuustoa teknisen tilan ja varaston välillä.

Seinien lävistykset ovat myös hurjaa katseltavaa, onhan seinät juuri saatu hienoiksi ja tasaisiksi. Osa kellarin katonrajoista muistuttaa enemmän reikäjuustoa kuin väliseinää. Meille tulee myös maanpäällisiin kerroksiin viilennys, joten osa kanavista täytyy eristää. A vaatii eristyksissä työmiehiltä erityistä huolellisuutta ja esimerkiksi saumakohtien tuplatarkistusta. Joskus joillain muilla työmailla eristeistä luovutaan esimerkiksi juuri väliseinien kohdalla, koska ei haluta tehdä niin isoja aukkoja. A on kuitenkin nähnyt ihan tarpeeksi ongelmia viilentävien ilmanvaihtokanavien kanssa, kun huonosti eristetyt putket ovat keränneet kondenssikosteutta putkien ulkopintaan ja kastelleet sitten ympäröiviä rakenteita. Meille ei sitä ongelmaa haluta, joten eristystyöt tehdään kerralla kuntoon. Tämä tietenkin edellyttää isompia kanavien kotelointeja ja hieman enemmän tilaa esimerkiksi teknisessä tilassa, mutta mielestämme se on kuitenkin sen arvoista.

Yllä kuvassa näkyy tilaa sauna-kylpyhuonevarauksestamme kellarissa, joka toistaiseksi palvelee varastona, kunnes ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä väsymme lämmittämään puusaunaa piharakennuksessa joko vanhuuden tai laiskuuden vuoksi. Seinän takana on tekninen tila, mikä näkyy läpivientien määrässä. Kattoon tulee ehkä alaslasku, tai jätämme putket toistaiseksi näkyviin. Joka tapauksessa asia pitää päättää pian, sillä se vaikuttaa esimerkiksi siihen miten kiinnitämme tilan kattovalaisimet. A halusi vielä huomauttaa yläkuvasta, että kuvassa näkyvä hylly näyttää siksi vinolta, että sen rakentaminen oli vielä kesken, koska puutavara loppui.

Alla kuvassa ihan takanurkassa näkyy kodinhoitohuone, jonne viedään niinikään aika paljon IV-kanavia. Yläkerrassa ilmanvaihtokanavat pyritään kuljettamaan mahdollisuuksien mukaan yläpohjassa. Meille tulee koko taloon kaksi pystysuuntaista koteloa putkien pystysuuntaisiin siirtymiin. Toinen koteloista sijaitsee keittiön nurkassa (säästytäänpä yhdeltä kulmakaapin mietinnältä) ja toinen päällekäin sijaitsevien kylpyhuoneiden nurkkaan (kutakuinkin yläkuvassa olevan mutkaputken yläpuolella).

Lisää reikäjuustoa kellarin katon rajassa.

Alla näkyvässä mutkassa eriste on jo osittain asennettu. A piikkasi itse ontelolaatan reikää isommaksi, jotta mutka saatiin menemään aukosta kätevämmin. Olihan työ, aikaa meni tuohon pieneen aukon levitykseen yli tunti, sillä ontelolaatat ovat hyvin kovaa betonia ja sisältävät myös tukirautoja!

Lisäreikää ontelolaattaan lovettiin yli tunti!

-J-

Kiukaan hormin asentelua

Hurja näpertely saunan kimpussa on jälleen jatkunut. Meille tuli Villa Hukan puukiukaan yhteyteen valmis hormielementti, jonka A päätti kasata itse. Näin työ eteni.

Ensin oli kiuas.

A kokosi ensin kiukaan. Sen kokoamisesta hieman enemmän aikaisemmissa kirjoituksissa, kuten myös hormin paikan koloamisesta paikoilleen.

Kiukaan yläosaan soviteltiin hormin lähtö.

Kiukaan yläosaan A asensi hormin ensimmäisen palan, jossa on mielestämme aika kivan näköinen savupelti. Hormin savupellin aukeamisen yhteydessä avautuvat myös ulkokuoren  ilmankiertoaukot. Alakuvassa näkyy 1500 asteen kuumuutta kestävä liimamassa, jolla hormin ensimmäinen osa kiinnitettiin paikalleen uros-naaras-periaatteella. Huomaa, että ilmastointiteippirullaa ei ole käytetty asennuksessa muuhun kuin tukemaan hormin osaa pystyyn liimamassan levittämisen aikana, ei itse asennuksessa. Ilmastointiteippi ei kestäisi kiukaan tuottamaa kuumuutta.

Kuumuutta kestävää liimamassaa hormin urospontissa.

Liimamassan tarkoituksena on varmistaa, että palamiskaasut eivät pääse vuotamaan hormin saumoista. Se siis tiivistää hormin liitoskohdat. Toki, jos hormi toimii moitteettomasti, eli vetää hyvin, sekin pitää osaltaan huolen siitä ettei saunatilaan pääse palamiskaasuja.

Tässä liitos paikoilleen asennettuna.

Löylyhuoneen hormia varten tehty aukko sisäkatossa eristettiin niin ikään huolella alumiinipaperilla ja tarkoitukseen valmistetulla alumiiniteipillä. Tässä kohtaa piti olla tarkkana, sillä jos hormia vielä olisi keikutteltu tai vedetty kovasti, teippi olisi repeytynyt.

Löylyhuoneen sisäkaton tiivistykset.

Hormi kulkee tämän jälkeen parven läpi. Siinä ei ole juurikaan mitään edellisistä poikkeavia työvaiheita. Sitten päästäänkin vihdoin katolle.

Hormin kaulus, jälleen kuumuutta kestävää liimamassaa.

Katolla hormin ja katon liittymiskohtaan tuli monta kerrosta vedenpitäviä eristeitä. Näitä olivat muun muassa  hormin tiivistekumimatto, katon pohjabitumi- ja lisäeristyskermi, joka hitsattiin aivan hormin juureen kiinni, sekä hormin juureen asennettu suojakaulus/juuripelti, joka näkyy alemmassa kuvassa. Kaikki tämä vielä peitettiin pintakermillä. Hormin yläosaan (ylempi kuva) tuli jälleen liimamassaa eristeeksi, pieni kaulus ja kuvassa näkyvät kiinnikkeet piipun kantta ja hattua varten.

Piippu kuvassa oikealla, katon bitumit jo kuurassa.

Alla kuvassa näkyy piipun yläosa ja hattu ehkä hieman paremmin. Koko piipun yläosakin kuului valmiina hormin kokonaistoimitukseen.

Lähikuva piipun yläosasta.

Nyt ollaan sitten kiukaan puolesta valmiita saunomaan, lauteet ja lasiseinät vain enää puuttuvat!

-J-

Saunan sisätyöt etenevät

A on aina ehtiessään askarrellut Villa Hukan saunan kimpussa. Muurarit ja muut työmiehet sekä materiaalihankinnat ja kaikenlaiset suunnittelut vievät aika paljon A:n omasta rakennusajasta, ja edistystä hänen itselleen valitsemissaan rakennusprojekteissa tapahtuu hitaasti, mutta varmasti.

Saunasta puuttuvat vielä kiuas ja kiukaan hormi, lauteet ja väliseinän lasit lasiovineen. Hukan parvelta puuttuu vielä matala kiintokaapisto toiselta seinältä. Kaapiston sisään piilotetaan myös hormi ja ilmastoinnin putket.  Koko perhe odottaa jo innokkaasti ensilöylyjä Hukan lauteilla, mutta vielä pitää hetki malttaa mielensä.

Positiivista on, että sekä vessa että keittiön jääkaappi toimivat jo, joten lapset ovat nyt usein vierailleet isän "toimistolla" välipalalla. A on varannut Hukan tupaan muovisen terassipöydän, jonka ääressä hän voi työskennellä kannettavalla tietokoneellaan ja lapset voivat nauttia siinä eväitä. Näin A on helposti työmiesten tavoitettavissa, ja saa samalla hyvin tehtyä materiaalihankintoja ja suunnitelmia valmiiksi, pidettyä yhteyttä kaikkien rakennushankkeessa mukana olevien osapuolien kanssa, jne. 

Tässä kuvasarjaa saunan rakentamisen eri työtehtävistä.

Ylimmissä kuvissa on esitelty kiuas lähempää. Keskimmäisissä kuvissa näkyy myös kiukaan viereen rakennettu suojaseinämä. Kyseessä on paloturvallinen lujalevy, joka on toiselta puolelta laatoitettu ja toiselle puolelle tulevat saunan seinissä muuallakin käytetyt puupaneelit. Seinäkkeen päälle tulee luultavasti vielä kevyt ja ilmava kaiderakennelma, jotta pienimmätkään vieraat eivät vahingossa putoa ylälauteilta kiukaan päälle. Kun kiukaan hormi saatiin koottua (ei näy vielä näissä kuvissa), A pääsi viimeistelemään saunan sisäkaton paneloinnin. Paneelit ovat tässä vaiheessa jo aika niukilla, mutta riittävät kuitenkin luultavasti juuri ja juuri kaikkiin loppuihin viimeistelytöihin.















Keskimmäisten kuvien reunassa näkyy myös vilaus A:n suunnittelemasta varsin järeästä lauteiden tukipalkista. Kyse on yli satakiloisesta rautapalkista, jonka A maalasi paikan päällä mustaksi. A mitoitti palkin niin, että se kestää kahdeksan satakiloista saunojaa kerralla vain muutaman millin taipumalla. Ja turvakertoimet päälle. Meidän lauteemme eivät notku!















Alimmissa kuvissa näkyy laudepuitamme. Vasemmanpuoleisessa kuvassa puita on käsitelty kertaalleen mustalla saunavahalla ja laudat on nostettu kuivumaan. Oikealla puolella näkyy vielä käsittelemättömiä puita, jotka ovat siis lämpökäsiteltyä haapaa. Raidalliselta näyttävä lankku on lauteiden etureunaan tuleva liimapuulankku niinikään lämpökäsiteltyä haapaa. Osa laudepuista tilattiin valmiiksi määrämittaan pätkittyinä. Nuo lyhyemmät ylälauteiden puut eivät näy näissä kuvissa. A suunnittelee asentavansa laudepuut elementteinä siten, että ne saa tarvittaessa nostettua paloissa ylös esimerkiksi siivouksen ajaksi.

-J-

Katse katolle

Villa Punahilkan sileät kattotiilet ja kattoturvatuotteita.

Villa Punahilkan katolla on touhuttu kattoläpivientien parissa. Samalla loput kattoturvatuotteetkin on saatu paikoilleen.

Telineiden asennusta.

Villa Hukka

Villa Hukan katolla on taas asenneltu toista eli lopullista bitumikermikerrosta. Näissä kuvissa se tosin vielä puuttuu, ehkä A saa lähipäivinä otettua kuvan nyt, kun kermi on jo lähes kokonaan paikoillaan.

Alla kuvissa Villa Punahilkan kattoläpivientejä: radon-tuuletusta, ilmastointiputki, viemärintuuletusputki, huippuimurin putki, jne. Aika paljon noita tööttejä katolle lopulta tarvitaan!

-J-

Mikä tasoitustöissä maksaa?

Kulmavahvikeverkko kulmiin.

A innostui luennoimaan tässä erään illan ratoksi kuinka seinien tasoitustyöt lopulta tehdään kiviseiniin. Homma ei olekaan niin yksinkertaista kuin oletin. Ei mikään ihme, että tasoitustöihin uppoaa helposti useampi tuhatlappunen.

Jos seinässä on liikuntasaumoja, seinään liimataan ensin saneerauskipsilevyt, jotta tasoite ei myöhemmin halkeile. Seiniin levitetään kuulemma pohjalle tummanharmaa liimalaasti, joka helpottaa laastin tarttumista seinään. Liimalaastia käytetään paremman tartunnan ja tukiverkon kiinnittämiseksi. Tukiverkko upotetaan liimalaastin sisään. Tartuntaverkko on tuollaista samanlaista keltaista verkkoa kuin yllä olevassa kuvassa on ikkunan puitteen kulmaan laitettu.

Ensimmäinen tasoitekerros eli pohjatasoite.

Liimalaastin päälle levitetään hieman vaaleamman harmaa pohjatasoite. Tämän päälle tulee vielä hyvin vaalean harmaa pintalaasti, joka liipataan eli tasoitetaan huolellisesti tasaiseksi. Jokainen laastikerros tasoitetaan huolella ja ylimääräiset kohoumat hiotaan pois. Tarvittaessa pintatasoituslaastia voidaan hioa ja lisätä tarvittaviin paikkoihin.

Vasta kun seinäpintaan ollaan tyytyväisiä ja se on saanut kunnolla kuivahtaa (jokaisen vaiheen välissä), pinta maalataan pohjamaalilla. Tasoitusurakoiden hintaan sisältyy yleensä seinien pohjamaalaus, sillä seinän epätasaisuudet on helpointa erottaa vasta, kun seinä on kertaalleen maalattu perusvalkoisella. Jos tasoitefirma ei tarjoa automaattisesti pohjamaalausta, kannattaa se pyytää heiltä itse mukaan tarjoukseen. Lisäksi pohjamaalauksella saadaan aikaan pölynsidonta tasoitetuille pinnoille.

Aika monta työvaihetta nuo seinätkin näköjään vaativat, ja jos työ on tehty hyvin, niihin ei lopulta valmiissa talossa kiinnitä juurikaan huomiota (ellei korkeintaan johonkin hienoon tai erikoiseen pintamateriaaliin seinän pinnassa). Aikamoista!

Tasoitetta on paikkailtu ja hiottu.

Toinen tasoitekerros.

Seinää ja yläkerran sisäkattoa pintatasoituslaastin jäljiltä.

Pinta on tasainen, seinä ja katto odottavat pohjamaalausta.

Oho, yksi sähköjohto unohtui roilotella!

Kellarissa tasoitettiin sisäkaton ontelolaatatkin.

Tuolla härvelillä kipsilevyt asennettiin kattoon.

Pohjamaalattua pintaa, tasaista tulee!

Ikkunat on suojattu muoveilla ja teipeillä.

-J-

Sadetta taivaalla, sadetta mielessä

Muurarilla on ollut hieman huonoa tuuria säiden suhteen. Hän on sattunut tekemään lyhyen päivän juuri silloin, kun olisi ollut hyvä muuraussää ja suunnittellut pitkää päivää kaatosadepäiville. Ja sadepäiviä on viime viikkoina riittänyt! Telineiden päälle on viritetty pressut sateelta suojaamaan.

Muurausta keittiön kulmalta.

Muuraus ei ole edennyt niin nopeasti kuin muurari luultavasti olisi toivonut. Meille tärkeämpää on työn laatu kuin nopeus, mutta uskoisin muurarin itse manailevan säätä, sillä hän on töissä urakkapalkalla. Toivottavasti hän ei ala sateesta huolimatta kiirehtiä työn laadun kustannuksella! Ainakin toistaiseksi jälki näyttää edelleen hyvältä.

Kuulin lisäksi, että loppuviikosta voi olla jopa niin kylmää, että saattaisi sataa jopa luntakin. Luultavasti, todennäköisesti ja ennen kaikkea toivottavasti ei kuitenkaan ainakaan mitään kauan maassa pysyvää! Meidän perheessä ollaan siinä mielessä tänä talvena tylsiä, että toivotaan vähälumista aikaa vähintään jouluun asti.

Muurausta tien puolelta.

Muurarin edellä seiniin on kiinnitetty kierretangot sisääntulon ja sivuseinän kattojen tukipuita varten. Lisäksi olen itse käynyt työmaalla arpomassa ulkoseinävalaisinten lopullisia paikkoja yhdessä A:n kanssa. Punainen maahan valunut ylijäämälaasti, sade, muta ja kaksivuotias ovat muuten aika mahtava yhdistelmä tällä hetkellä!

Yllättävän hyvin olen saanut auton sisustan kuitenkin säilymään edes jotenkuten normaalin harmaan mudan värisenä... Pitäisi varmaan puhdistaa jälleen sekin, ennenkuin tulee liian kylmää lotrata rätin ja veden kanssa. Näillä säillä homma tuntuu vain niin turhauttavalta, kun lapset kantavat heti seuraavana päivänä lastin mutaa sisään ja auto näyttää taas ihan samalta kuin ennenkin. No, jos nyt edes saisi vielä kesän aurinkoisista päivistä muistuttavat pillimehuroiskeet auton ovista pyyhittyä, sekin olisi jo jotain!

Aukotonta seinää on nopeinta muurata, meillä aukkoja riittää.

Jotenkin tuntuu taas vaihteeksi, että syksyn harmaus ja sateet hidastavat jopa kaikki ajatuksetkin jotenkin värittömiksi. Mutta kyllä se talo siellä etenee, hitaasti, askel askeleelta valmiimmaksi.

Koska kaikissa sisätöissä tuntuu menevän aikaa, A päätti rahan säästämiseksi ostaa omat alumiinitelineet. Tähän mennessä telinevuokriin on jo uponnut useampi tuhatlappunen, joten päätös ostosta olisi tietenkin kannattanut tehdä heti alkuun. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Vielä tässäkin vaiheessa hankittaessa yli kolme tuhatta maksavat ammattilaisalumiinitelineet säästävät meille rahaa verrattuna vuokrahintoihin. Ja jatkossa tarvitsemme telineitä joka tapauksessa ainakin ikkunoiden pesuun.

Olohuoneen ikkunoiden väliin tulee rappauskevennys.

Toinen positiivinen uutinen on, että sisätasoitustyöt ja pohjamaalaukset on nyt saatu valmiiksi. Punahilkassa näyttää nyt valoisalta ja tasaiselta. Yksityiskohtana varsinkin portaiden alapinta näyttää kauniilta, täytyykin pyytää A:ta ottamaan siitä tänne blogiin kuva.

Seuraavaksi talo onkin täyttynyt erilaisista ilmastointikanaavaputkiston paloista ja IV-urakoitsija aloitteleee töitään. A on käyttänyt pari viimeisintä iltaa LVI-kuvien ihmettelyyn. Muutamia mutkia hän ei kerta kaikkiaan ymmärrä ja kysyykin niistä urakoitsijalta ensi tilassa. Muutoksia suunnitelmiin tulee käytännön asennuksen edetessä, niinkuin kuulemma aina. Ne merkitään punakynällä alkuperäisiin suunnitelmiin, jotka päivitetään lopuksi koneella lopulliseen versioon.

Yksityiskohta olohuoneen nurkan muurauksesta.

Hieman syksyä piristämään löysin tällaisen linkin hitusen hurjempiin sisustusideoihin. Näitä kuvia katsellessa lähtevät ajatukset taas lentoon!

-J-