 |
| Siirtolohkare, juurella "pikkukiviä" ja työmaakoppi. |
Kuvistakin näkyy, että tonttimme ominaispiirteenä kaiken keskellä nököttää aivan valtava siirtolohkare. Lisäksi kaivinkoneen jäljiltä maasta nousee toinen toistaan kookkaampia "pikkukiviä". Jostain syystä kivet viehättävät minua ja olenkin pyytänyt kasaamaan ne tontin sivustalle odottamaan pihahommia. Saa nähdä rakennammeko niistä muurinpoikasta, kivikkokukkapenkkiä, vai jotain ihan muuta.
Siirtolohkare on jakanut mielipiteitä ja moni onkin kysellyt miksemme räjäytä sitä järvimaiseman edestä pois, tai voiko talomme edes mahtua kiven ja tien väliin tontille. Me taas valitsimme tontin juuri osaksi hienon lohkareen takia. Voin jo kuvitella kuinka upealta se keittiön ikkunasta näyttää, kun siihen kohdistetaan pimeänä syysiltana kohdevalot alhaalta päin. Ja ehkäpä sitä hyödynnetään myös puumajan terassin pohjana, tai lämpimänä muurina herkemmille köynnöksille, kiipeilytelineenä, tai mitä keksimmekään.
Yhden isomman maan alla olleen järkäleen takia menetimme yhden pihamännyistämme. Vihulainen oli asettunut juuri vesi- ja viemärilinjalle ja kun se ei kaivurilla hievahtanut, joutui vieressä oleva puu taipumaan. Se oli poks ja pinossa alle kahdessakymmenessä sekunnissa, kun kaivuri sitä vähän paijasi. Toinen mänty ihan puiston rajalla jäi valitettavasti kaivurin telaketjun alle. Nyt mäntyjä on tontilla jäljellä arviolta viisi, keskipihalla lohkareen vieressä vain kaksi. Saa nähdä kuinka moni lopulta selviää hengissä kaikista edessä olevista koettelemuksista.
-J-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti