sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Toisin kävi (kellarin valu ja ulkoseinien panelointi)

Meillä oli torstaiaamuna kellarin lattian valu. Valumiesten piti tulla iltapäivällä ja minulla oli työpalaveri aamulla. A:n piti ensin vahtia hetki lapsia ja sen jälkeen mennä työmaalle vielä tarkistamaan, että kaikki on valua varten kunnossa. Toisin kävi.

Hei, siellähän näkyy - lattia! Tekninen tila vaatii putkia ja johtoja.

Lähdin hieman ennen seitsemää ja ja hieman yli seitsemän A sai puhelun, jossa kysyttiin mihin korkoon kellarin lattia valetaan. Vasta pienen keskustelun jälkeen mies tajusi, että valajat soittivat työmaalta, jossa olivat aloittelemassa valua. Mies kielsi aloittamasta mitään, soitti salamana anopin lastenvahdiksi ja lähti työmaalle. Toivottavasti kaikki tarpeellinen tuli kiireessä tarkistettua!

Betonipinta on kaunis, en ihmettele miksi jotkut haluavat jättää sen näin.

Sen verran kiiretilanne aiheutti, että viemärin kannet jäivät 13 cm korkoon, jolloin lattian valusta tuli hieman normaalia, noin kymmentä senttiä paksumpi, eli lattialämmitysputkilla on enemmän varaavaa, mutta myös lämmitettävää massaa ympärillään ja lattian kuivumiseen menee hieman kauemmin, eli noin 3-4 kuukautta.

Viime viikolla meillä oli ohjelmassa myös saunarakennuksen ulkoseinin panelointi. Toisin kävi.

Sade sotki suunnitelmat ja työmiehet muurasivat ulkotöiden tilalla Punahilkan väliseiniä toiseen kerrokseen. A nauroi, että onneksi työmaalla riittää tällä hetkellä töitä mistä valita. Väliseinien muuraus on myös tärkeä ja kiireellinen työ, jotta päästään vetämään sähköjä, jne.

Lapset vierailivat viikonloppuna työmaalla ja pääsivät ensimmäistä kertaa näkemään yläkerran huoneet melkein valmiiden väliseinien kanssa. Vanhin tyttömme valitsi itselleen keittiön päällä olevan järvinäköalahuoneen ja keskimmäinen poikamme sen vieressä olevan tilan. Nuorin tyttömme saa hieman muista erillään olevan ilta-aurinkohuoneen, josta näkymä on kadulle. Jos siis päätökset pysyvät vielä myöhemminkin.

-J- 





2 kommenttia:

  1. Me annoimme lasten valita huoneet jo silloin, kun talo oli vasta paperilla. Esikoinen halusi keskimmäisen huoneen, jossa on parveke. Hän pysyi kannassaan loppuun saakka ja on oikein tyytyväinen valintaansa (vaikka parveketta ei ole vielä edes tehty). Tuo huone on lastenhuoneista pienin, mutta häntä ei haittaa. On sekin tosin 12 m2.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ovat ihania näissä päätöksissään. Meilläkin lapset ovat saaneet katsella huoneita jo paperiluonnoksissa, mutta he ymmärsivät tilat ehkä paremmin vasta paikan päällä. Jännästi lasten päätöksissä painavat usein ihan muut syyt kuin huoneen koko tai muut aikuisten mielestä loogiset perustelut. Niitä perusteluja on sitten kiva kuunnella ja ehkä niistä voi joskus itse aikuisenakin oppia uusia näkökulmia, tai ainakin ilon aiheita.

      Poista